Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen armelias. Ystävällisen aurinkoinen ja vähäsateinen. Tämä syksy on minulle muullakin tapaa erityinen. Ovatko ruskan väritkin säilyneet tänä vuonna erityisen kauan? Olen energisoitunut niistä. Yllä pilvikirsikan punainen hehku, puu on kuin liekeissä.
Hitaasti syysasusta riisuuntuva puutarha on melankolinen, kaunis.
Lahoavan ja nahistuvan keskellä on ajateltava myös kasvua, paljastuvaa kevätmaata ja vihreän versoja. Luonnonkierto on lohdullinen. Samalla kun kuoleva lakaistaan pois, suojataan, peitellään, valmistaudutaan myös tulevaan kasvuun. Uusi kasvu siintää mielessä.
Kuin näihin sipuleihin olisi tiivistynyt kaikki se kaipaus ja odotus, kun istutin ne ränsistyvien pensaiden juurelle.
Onneksi on myös kanervat. Ihanat pikkuapulaiseni eivät vain tahdo ymmärtää ettei niitä saa harventaa...
Olen huomannut haasteesi, Karolina. Pyrin palaamaan siihen mahdollisimman pian. Luvassa on myös kuvia vierailulta Onnenlähteellä-puutarhassa.
