Mietteitä ja askareita Joulun alla

 

En pidä joulusiivouksesta, leipomisurakoista, lahjojen haalimisesta, kauppojen tungoksesta (pitkistä jonoista), pinnallisesta rasittavasta kaupoissa soivasta joulumusiikista, siitä että osoitekirja on hukassa juuri joulun alla...korttien kirjoittamisesta viime hetkellä. En pidä myöskään siitä, että joulun alla illat ja viikonloput täyttyvät menoista. Arjen ja elämän vaatimusten määrä tuntuu lisääntyvän joulun alla, vaikka normaali arjen palapeli on jo riittävän haastava. Adventin aikaa eläessä ajan luonne voi riistäytyä hyvinkin päinvastaiseksi, kuin alkuperäinen ajatus hiljentymisestä, hiljentämisestä. Onneksi edellä mainituilla epämukavilla asioilla on lopulta hyvin vähän tekemistä joulun todellisen olemuksen kanssa,  ja monista asioista (kuten ylettömästä siivoamisesta) voi luopua hyvillä mielin, ja ne pakolliset velvoitteet voi pyrkiä hoitamaan mahdollisimman mukavasti ja sujuvasti.

 

Kukista ja asetelmien rakentelemisesta pidän aina, vaikka olisin miten väsynyt, stressaantunut ja kiireen tuntua kärsimässä. Tänäkin talvena, kun puutarha on lopulta vaipunut kohmeiseen horrokseen, sisällä alkaa vihertää vähän joka kulmalla. Hyasinttien alut ovat niin kauniita, kukkien odotus on melkein yhtä jännittävää kuin tulppaanien keväällä...jäkälät ja kävyt keräsin jo hyvissä ajoin ennen lumen tuloa. Harmittaa ettei puolukan varpuja tullut kerättyä talteen. Toisaalta seppeleiden askarteluun ei nyt olisi aikaa, mutta sen haluaisin vielä oppia.

 

Jouluruusu on kaunis, mutta myrkyllisempi kuin muut joulun kukat ja joutui siksi kirjahyllyn päälle. Kasvien myrkyllisyydestä tuntuu löytyvän netistä ristiriitaista tietoa. Itse käytän HUS:n kasviluetteloa apunani kun mietin, miten alas minkäkin kasvin uskaltaisi sijoittaa perheen pikkuisia huomioiden.

 

Huonekuusi on viimejouluinen hankinta. Kasvanut reippaasti viime talvesta ja pysynyt todella hyvässä kunnossa läpi vuoden. Oksat ovat hassun venähtäneet, voisikohan niitä leikata?

 

Näihin Bauhausin peltiastioihin istutin violetteja hyasintteja. Kesällä näissä kukkivat taas orvokit! Isoja käpyjä hankin kukkakaupasta ja niitä käytän asetelmien ohella joulukattauksen koristeina.

 

Mustassa ruukussa on Pinus pinea "Silver Crest", jonka voi siirtää ulos talven mentyä. Nopealla google-haulla en löytänyt hoito-ohjeita, eikä mukana tullut lappukaan niitä sisältänyt. Olen kastellut varovasti.

 

Amaryllikset haen vielä, ja juuri ennen joulua leikkokukat. Ehkä neilikoita ja vahakukkia...koti valmistautuu hiljalleen juhlaan somistusten myötä. Nämä ovat minulle niitä juttuja, joiden kautta mieli valmistautuu jouluun...

Adventin aika ja kadonnut salasana

 

Päätin päivittää blogia pitkästä aikaa kun huomasin unohtaneeni Bloggerin salasanan. Onneksi pääsin käsiksi blogini hallintaan googlen avustuksella: hetken ehti harmittaa että näinköhän menetin blogini -uutta tuskin olisin ihan heti perustanut. Samalla tajusin, että vaikka blogin päivittäminen ei minulle ole se ykkösjuttu tiiviissä arjessa (onnistun jopa välillä unohtamaan koko blogin), niin silloin tällöin haluan tallentaa tänne kuviani ja ajatuksiani. Syksyn aikana tärkeimmäksi tiiviissä arjessa on noussut läsnäolo tärkeimmissä ihmissuhteissa, paljon syliä ja silityksiä, some -elämän kustannuksella ;)

Kauneutta pitää elämässä aina olla edes ripaus. Pihan syksyinen kanervainen ilme on mieleeni melkein yhtä paljon kuin rehevimmillään oleva kesäinen piha. Riisuttu - runsas, kauniita molemmat. Piha on aina yhtä kiehtova, saa ajatukset ja suunnitelmat elämään, vuodenajasta riippumatta.

 

Isänpäivänä rakkaani sai samettisen liiloja neilikoita, vaalean liiloja ruusuja ja vahakukkia ison kimpullisen (kuvassa värit punertavat). Vahakukkia tilaan aina Stockmannilta jouluksi kotiin, minusta ne sopivat jouluun hyvin.

 

Minulle oleellinen osa kodin joulukoristelua on erilaiset kukkajutut, vihreää pitää olla. Hankin mieluummin erilaisia istutuksia kuin muuta joulukrääsää. Lisäksi syksyn aikana hamstraan jäkälää, oksia, risuja, käpyjä. Minusta pelkät risut maljakossa ovat kauniita. Tänään olen tehnyt jouluisia asetelmia. Niistä lisää myöhemmin.

 

Nyt kun taas "muistin" blogini, huomaan että yksi puutarhahaaste on yhä vastaamatta ja Onnen lähteellä -puutarhatourneen kuvasaldo avaamatta. Näihin palailen vielä.

Armelias syksy

 

Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen armelias. Ystävällisen aurinkoinen ja vähäsateinen. Tämä syksy on minulle muullakin tapaa erityinen. Ovatko ruskan väritkin säilyneet tänä vuonna erityisen kauan? Olen energisoitunut niistä. Yllä pilvikirsikan punainen hehku, puu on kuin liekeissä.

 

Hitaasti syysasusta riisuuntuva puutarha on melankolinen, kaunis.

 

Lahoavan ja nahistuvan keskellä on ajateltava myös kasvua, paljastuvaa kevätmaata ja vihreän versoja. Luonnonkierto on lohdullinen. Samalla kun kuoleva lakaistaan pois, suojataan, peitellään, valmistaudutaan myös tulevaan kasvuun. Uusi kasvu siintää mielessä.

 

Kuin näihin sipuleihin olisi tiivistynyt kaikki se kaipaus ja odotus, kun istutin ne ränsistyvien pensaiden juurelle.

 

Onneksi on myös kanervat. Ihanat pikkuapulaiseni eivät vain tahdo ymmärtää ettei niitä saa harventaa...

 

Olen huomannut haasteesi, Karolina. Pyrin palaamaan siihen mahdollisimman pian. Luvassa on myös kuvia vierailulta Onnenlähteellä-puutarhassa.

Syysaskareita

On ollut mukava huomata, että pihan projekteja on voinut viedä eteenpäin syksyn aikana, tavallisen arjen keskellä. Kannatti siis vain olla ja nauttia kesästä. Perennapenkkejä on hyvin voinut askarrella nyt syksylläkin. Asiat tosin etenevät aika hitaasti, sen verran tiivistä on arki. Mieheni on saanut viimein kaivettua perennapenkkien rajaukset maahan ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kirkkaassa auringonpaisteessa käsittely näyttää aika vaalealta. Jos ehdin, voisin käsitellä näkyvät osat vielä kertaalleen.

 

 

Samalla toinen (alla oleva kuva) penkeistä laajeni ja sain lisää istutustilaa. Seuraava askel on täyttää tyhjät alueet mullalla, täytemaata tarvitaan. Sitten perennojen siirtäminen ruusupenkistä "säilytyksestä" uuteen istutustilaan ja tyhjiin kohtiin. Jätän tilaa myös ensi kesän hankinnoille. Ja tulppaanin sipuleita on tullut taas hankittua lisää, niitäkin ajattelin upottaa tähän penkkiin.

 

 

"Keittiöpuutarha" sai myös rajaukset ja nyt nurmi pysynee poissa. Viimeistelytöitä riittää!

Kalevassa oli 14.9. hyviä vinkkejä puutarhan syyshuoltoon. Tiivistettynä:

- Syyslannoitteet ja kalkitseminen (olen laittanut lannoitteet jo elokuun lopulla), kalkitseminen olisi tarpeen.

- Puiden suojaus hyvissä ajoin, syyskuun loppuun mennessä.

- Nurmikolle voisi antaa ilmaa iskemällä siihen pieniä kuoppia rautakangella noin viiden metrin välein.

- Monivuotisten perennojen katkaisua suositeltiin -en tiedä pitäisikö ne kuitenkin jättää suojaamaan ja luomulannoitteeksi.

- Pensaiden hennot uudet versot suositeltiin katkaistavaksi, siten että jäljelle jää vain yksi kolmasosa (mutta huomioon tulee ottaa kasvilaji ja -lajike).

- Runkopuiden juurivesat tulisi leikata (ja näitähän meidän omenapuilla riittää).

 

 

Hortensioiden aika

Pidän pihan alkusyksyisestä tunnelmasta. Viileää mutta lämmintä. Kostea nurmi. Pionien lehdet muuttavat väriään ruskan sävyihin, hortensiat kukkivat rohkeina vyöhykerajoja uhmaten. Louise Bougnet availee urheana nuppujaan, aamuisin kukat ovat kohmeessa, melkein värisevät, puhtaanvalkoisina edelleen. Valko- ja punatähkät kohoavat korkeuksiinsa villiintyneen hopeamarunan keskeltä. Irtoruukut ikävöivät kanervaa, jäkälää. Olen jo ihan valmis luopumaan kesästä. Tervetuloa syksy!

 

Vanille Fraise, istutettu 2011

 

 

Early Sensation, istutettu 2012

 

Mustilahortensia, istutettu muistaakseni 2012

 

Tulevana talvena Vanille Fraise ja Early Sensation täytyy peittää lumella kunnolla. Lumen pinnan yläpuolelle jääneet oksat paleltuivat viime talvena, mutta ovat kasvattaneet uusia oksia tänä kesänä.

 

Karolinan puutarhassa

 

Avoimet puutarhat -päivänä vierailin ystäväni Karolinan puutarhassa.

Vierailen tässä pihassa muutenkin säännöllisesti, mutta halusin nähdä sen myös avoimien puutarhojen päivänä. Nautin suuresti ystäväni puutarhassa kiertelemisestä. Aina löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista. Ystäväni nimittäin on ennakkoluuloton kokeilija, lisäksi nopea toteuttamaan uusia juttuja. Oikeastaan puutarhainnostukseni puhkesi kukkaan hänen innostamanaan...

 

Joidenkin kuvien laatu on vähän niin ja näin. Joka tapauksessa yllä lempikohtani pihalla. Sisääntulon kaunistus: Mustila-hortensiaa, särkynytsydän, tuoksuherne, pioniunikkoja, lemmikkejä, havuja. Kaunis kokonaisuus.

Tapahtumasta sai mukaan pioniunikon siemenkodan. Yllätykseksi jää, millaisia pioniunikkoja siemenistä kasvaa.

 

 

Ystäväni puutarha on taidokas yhdistelmä värien ja muotojen runsautta. Lajeja on paljon. Värimaailma on omaan silmään mieluinen: paljon herkullisia pastellisävyjä ja valkoista. Cottage garden-fiilistä!

 

 

Myös pieniä yllätyksellisiä yksityiskohtia löytyy:

 

Yllä valkoisessa penkissä ainakin kuunliljoja, hopeamarunaa; humalaköynnökset taustalla.

 

Pihassa on myös pieni kasvihuone, jossa kasvaa mm. tomaatteja ja basilikaa.

 

Keittiöpuutarhassa taas mangoldia, timjamia, tillia, steviaa ja ties mitä erikoisuuksia! Ystäväni salaatit oman maan salaateista ja yrteistä ovat joka kesäinen makunautinto illanistujaisissa, retkillä, piknikeillä. Mangoldia pitäisi kyllä saada omaankin laatikkoon kasvamaan... 

 

On meillä ollut monet hyvät hetket tällä pihalla ja yhteisillä taimistoreissuilla. Tällä pihalla olen monesti inspiroitunut!

 

 

P.S.Tänään Kalevan Koti-liitteessä kannustettiin perustamaan uusi kukkapenkki ensi kesää ajatellen. Vielä ehtisi...